Surukortti

Eilen vietin päiväni surullisissa merkeissä. Viimeinen maallinen matka tuntemalleni naiselle, suruun osanotto läheisille. Kirkossa soi sello, piano ja urut, kaunis tilaisuus, ihan hänen näköisensä! Siunaustilaisuudessa veisattiin Siioninvirsiä, enkä kovin monissa hautajaisissa ole niin hyvin laulua kuullut! Pieniä puheita oli välillä.

Viime viikot olen muistellut yhdessä viettämiämme hetkiä, matkalla on ollut iloa ja surua, noin vuosikymmenen ajan tunsin hänet, joka lähti. Tutustuminen tapahtui niin, että opiskellessani Tradenomiksi näin koulun ilmoitustaululla ilmoituksen, jossa etsittiin sihteeriä. Kävin näyttäytymässä. Osaan kymmensormijärjestelmän, olen tuttu tietokoneen ja ohjelmien kanssa ja niin hän "pestasi" minut. Minusta tuli enemmän kuin työntekijä, tuli ystävä. Elin mukana iloissa ja suruissa, rinnalla läheisen hautajaisissa, mukana syntymäpäivillä. Viime vuosina en pystynyt pitämään paljoa yhteyttä, kun itsekin sairastelin, harmittaa. Rintasyöpään sairastuneista neljästä kolme paranee, hän oli se yksi, joka ei parantunut, raskaista hoidoista huolimatta. Kolmen sisaruksen nuorin lähti ensimmäisenä, sisar totesi: "Paras meistä lähti ensin."

Kiitollisuudella muistaen halusin tehdä itse kortin, kortissa hopeaa

Minulle rakas runo sisälehdellä