Choose your language:

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Viiksipäivät!

Naukulan kerho järjestää viiksipäivät.

Kissanviikset

Haaste! 

Naukulan kerhossa halutaan nähdä lemmikkien viiksiä: Pitkiä, lyhyitä, suoria, kiharoita, valkoisia, mustia viiksiä. Kissojenviiksiä, koirienviiksiä, kunhan ovat lemmikkien viiksiä. 

Viiksipäivänä toivotaan, ettei kesäkissoja enää oteta. Kissa ei pärjää luonnossa ja on tarkoitettu rakastetuksilemmikiksi, anteeksi, työnjohtoon yksityistalouksissa. Kannattaa tutustua oman seutunsa eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan ja katsoa miten itse parhaiten voisi auttaa. 

*********************************************

Ja tässä oma vastaukseni Naukulan viiksipäiviin, tyttäreni Amanda-kissan puolesta vastustan kesäkissojen ottamista ja kaikkien kissojen hylkäämistä!!

MJAU - kissanviikset sentään!!

Tyttäreni halusi monta vuotta kissan lemmikikseen ja se luvattiin pitkän "naukumisen" jälkeen ylioppilaskeväänä ylioppilasjuhlien jälkeen. Ongelmana vuosien mittaan oli sijoituspaikka. Kissataloutta en kuitenkaan allergisuuden vuoksi pysty perustamaan, mutta kun tyttären isä suostui ottamaan kissan luokseen, oli ongelma ratkaistu ja sittenvain kissan tarvikkeita Atrian palkkarahoilla hankkimaan ja sopivaa kissaa etsimään!

Kissa oli siis luvattu. Kävimme katsomassa pikkukissoja, ihastuimmekin jo, mutta lemmikkien myyjä arvelutti. Tyttö päättikin katsoa Seinäjoen Eläinsuojeluklinikan sivuja. Sieltä löytyi sopiva kissanpoikanen tai vaikka aikuinen kissa, joka olisi jo oppinut sisäsiistin kissan tavoille. 

Katse osui Amanda-kissaan. Amandan kilpikonnaväritys ja tarina herätti sympatiat. Lähdimme kissaa katsomaan sijaiskotiin. Sijaiskodissa oli niin kissoja, kuin koiriakin, pieniä ja suuria. Amanda tuli melko pian tervehtimään ja kieppui lattialla rapsutuksia haluten. Kuulimme kertomuksen kissasta (Amandasta), jonka poliisi oli tavannut yksinäisen talon pihapiiristä vastasyntyneiden pentujen kanssa. Poliisi oli sitten ottanut kissan pentuineen huomaansa ja tavan mukaan lähtenyt eläinlääkärille niitä näyttämään. 

Poliisi oli vienyt emon pentuineen eläinlääkärille viimeistä pistosta saamaan. Eläinlääkäri oli heltynyt vastasyntyneiden pentujen ja emon kanssa ja soittanut eläinsuojeluyhdistykseen. Siten emo ja pennut olivat päätyneet sijaiskotiin. Perheen tyttäreltä emo sai nimekseen Amanda, pentujen nimiä en enää muista. Sijaiskodin "äiti" kertoi, että Amanda oli niin kiitollinen pelastajilleen, että jo pelkästä häneen luodusta katseesta alkoi kehräämään omassa kopassaan pentujen seurassa taloon tultuaan. 

Kodissa pennut olivat kasvaneet luovutusikään ja olivat jo löytäneet omat kodit. Amanda oli jäljellä ja oli perheen tyttärellekin rakas, retuuttamisesta tykkäävä kissa, tosi ystävällinen ja hellyydenkipeä. Amanda haluttiin antaa rakastavaan, huolta pitävään loppuelämän kotiin.

Ihastuimme Amandan luonteeseen ja tarinaan. Tytär halusi ottaa hoitaakseen kovia kokeneen kissaemon. Kun päätöksen tehtyämme haimme Amandan, pikkuinen tyttö jäi haikeasti kissaa itkemään ja olin pahoillani siitä, Amandaa ei kuitenkaan voitu pitää muiden kissojen tarvitessa ko. kotia. Amanda matkusti uuteen kotiin kuljetuskopassa huopa päällään ja tuttua hajua mukana. Kissa naukui hädissään koko lyhyen matkan. 

Uudessa kodissa avattiin kopan ovi ja neito pääsi pois. Hän tutustui ensin yhteen huoneeseen joka paikan haistellen ja vähitellen 3 h ja keittiö asuntoon kokonaan ja on vallannut kissojen tapaan itselleen koko kodin omaksi reviirikseen. Sauna on erittäin suosittu oleskelupaikka, samoin nojatuoli, tyttöjen sänky, keittiönpöytä ikkunan edessä (näkee ketä tulee käymään) sekä nojatuolin selkänoja olohuoneessa (näkee takapihalle). Kissinkiipeilytelineistä Amanda ei piittaa - parasta on kun joku rapsuttaa!!

Tumppua tuhmille kesäkissojen ottajille ja jättäjille!!


2 kommenttia:

  1. Amandalla oli onni matkassa! Kiitos osallistumisesta viiksipäivään :)

    VastaaPoista
  2. Onnekas, kaunis neitokainen! Täältä herra-henkilöltä miauskis-terkut.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi, luen niitä mielelläni!
Thanks for your comments!