Choose your language:

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Vesi vanhin voitehista...

Sananlaskun mukaan vesi vanhin voitehista. Vesi on tärkeä elementti ja elämän ylläpitäjä. Vesi voi myös olla vanhingoksi. Ja niitä sanotaankin yleensä vesivahingoiksi.

Olin juuri menossa nukkumaan kun ovikello soi. Oven takana oli alakerran naapuri. Hän kertoi, että kellarikerroksen varastokopissa vuotaa vesiputki. Talonmies oli laittanut ilmastointiteippiä vuotavan putken ympärille, mutta silti vesi tippui ja välillä juoksi (miten vesi voi juosta ilman jalkoja ?) putkesta alas. Vahinko oli tapahtunut ilmeisesti sauman kohdalla. Vesiputki tekee siinä kaarroksen ja nyt se kaarroksen sidos oli sanoutunut irti ja putken sisältö vuosi alapuolelle laitettuun sankoon.

En olisi sitten millään jaksanut alkaa mitään sellaista.... Mutta -  Ei auttanut itku markkinoilla vaan piti ruveta viereistä, eli omaa kanakoppia tyhjäämään. Kopissa ei tosin ole kanoja vaikka sitä kanalanlanka ympäröikin. Koppi on täynnä S-Marketista haettuja sinivalkoisia banaanilaatikoita. Mukaan on tosin livahtanut muutama ruskea isompi laatikko. Muuttaessamme 3,5 v. sitten tähän taloon laitoimme varaston kuntoon täyttämällä sen järjestelmällisesti banaanilaatikoilla lattiasta kattoon. Laatikoissa oli suurelta osin pieniä vaatteita, kirjoja, joulutarvikkeet, verhot, mattoja ja muuta elämän tarviketa ja tarpeetonta. Nyt sitten laatikoista alimmat pahvilaatikot olivat hörpänneet vettä. Nostin pari ensimmäistä laatikkoa pois ja aloin penkoa sisältöä.

Joo...kiva...tyttären säilyttämät kirjat... osa oli vettynyt ja osassa oli kuivattavia märkiä sivuja. Toinen laatikko olikin tosi iso ja täynnä juhlamekkoja... tosin pieneksi jääneitä suurin osa. - Kannattaisi viedä kirpparille, ennekuin tulee vesivahinko. Tuumasi tytär.

Ei kannata kiintyä maalliseen. Yht äkkiä se voikin olla veden varassa tai sen alla tai muuten tuhoutunut. Jälleen huomattiin, että mitään ei kannata jättää varastoon vartioimatta, pahvilaatikoissa. Ainakin alimmat laatikot korvattaneen seuraavalla kerralla muovisilla. Vaikka eihän se mitään auta, jos 70-luvun kerrostalossa putket seuraavan kerran  päättävätkin hajota MEIDÄN kanalan kohdalla...

4 kommenttia:

  1. Tosi harmillista. Vesi laitaa kirjat ainakin pilalle. Sivut tarttuvat toisiinsa kiinni ja menevät ropellille. Harmi.

    VastaaPoista
  2. Tosi kurjaa, mutta vahinko ei tule kello kaulassa! Onneksi vauriot jäivät kuitenkin suhteellisen pieniksi!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania kortteja...
    joista useita olenkin ihastellut Koukussa kortteihin sivustolla,
    mutta tätä tekstiä lukiessani huomio kiinnittyi tapaasi kirjoittaa.

    Sinä todella saat vangittua lukijan mukaan; suluissa olevat lisäykset ovat kuin pilke silmäkulmassa. Vaikka harmi on ollut suunnaton, niin tapa jolla kerrot asiaa... WAU;
    elämänasennetta monelle!!
    Ihanaa kun pysähdyin kerrankin SANOJESI ääreen, enkä vain tuijotellut visuaalista kauneutta korttien muodossa!!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi, luen niitä mielelläni!
Thanks for your comments!