Choose your language:

lauantai 24. toukokuuta 2014

Pienen palstan tarina, osa 1, pohjatöitä


Olipa kerran maapläntti. Syksystä kevääseen se oli autio ja tyhjä. Puolivälissä toukokuuta maapläntille ilmestyi keppejä ja erityisiä maamerkkejä.

Merkit kiersivät koko maapläntin, tasaisin välein niitä oli ja suorissa riveissä ne olivat ja samanpituiset välimatkat niiden välissä. Ne muodostivat aarin kukin. Niiden keskelle laitettiin puukeppejä ja nimilappuja. Lappuja oli yhdestä neljään. Kauan eivät laput saaneet olla paikoillaan, kun niitä jo riistettiin maasta. Koska:
Sit

Sitten tulivat ihmiset. Lapioineen, talikoineen, haravoineen, valloittivat pienet nimillään merkityt palstat yksi kerrallaan. Alkoivat tehdä outoja - kääntää maata lapioilla ja talikoilla, isoilla ja pienillä kuokilla, tehdä kumpareita, käytäviä, isompia kumpareita, laakeita kumpareita, matalia koloja. Poimivat vaaleanvihreitä ruohoja ja varsia samalla maata muokatessaan. Niistä ja maalta löydetyistä vanhoista ruohomättäistä viritettiin iso kumpare, johon kaikki kävivät kippaamassa kukanenkin vuorollaan lisää vihreitä varsia ja ruohomättäitä.



Jotkut  merkkasivat nämä pienet omilla nimillään varustetut maapaikat näyttävästi. Naruja viriteltiin, keppejä tontin nurkkiin lisättiin, kulkukäytäviä rajattiin. Johonkin ilmestyi kyltti :"Älä oikaise tästä", jotkut virittivät tuuleen viipperöitä, toiset laittoivat tuoleja omistuksensa merkeiksi. Olipa pieniä suojaisia katoksiakin maaplänttien vieressä. Myös pirtinpöytä ja -penkit merkkasivat omistajan paikan eräällä palstalla.
Aina vain lisää ilmestyi tavaraa palstoille. Pieniä ja isoja muovisia ämpäreitä tuotiin, isoja ja pieniä säkkejä kannettiin, kiviä retuutettiin ja vettä kastelukannuissa hinattiin paikoilleen.

Kun maata oli käännetty tarpeeksi, sitä tasoitettiin haravalla ja pienillä puutarhatyökaluilla. Sitten vedettiin tasattuihin kumpareisiin viivoja ja niihin ripoteltiin monenlaisia siemeniä. Tai isoja vakoja ja niihin sitten pikkuisen isompia siemeniä. Jotkut sipulit jätettiin aivan maan pintaan. Oli pienenpieniä hiekanjyvän kokoisia siemeniä ja hiekan kanssa ne suositeltiin istutettavaksikin. Oli pikkuisen suurempia siemeniä, oli röpelöisiä siemeniä, sileitä ovaaleita siemeniä, pyöreitä vihreitä siemeniä, pitkulaisia siemeniä, sipulin siemeniä, isoja perunansiemeniä ituineen. Neliskulmaisia siemeniä ei tainnut olla. Mutta en ole siitä niinkään varma. Littanoita siemeniä ainakin oli!
Kukkaloiston toivossa...
Toukokuinen kuiva ilma oli sakeanaan multapölyä ja ilmassa leijuvaa läheisten tuomien tuoksua. Aurinko lämmitti kehoa, mieltä ja maata. Hikeä pyyhittiin otsalta, hiertymiä rasvattiin iltaisin käsistä ja jaloista. Auringonpolttamiin laitettiin hoitavaa voidetta. Vaikka työ tuntui raskaalta se virkisti mieltä ja palstalle palattiin vähän väliä tekemään lisää kumpareita ja ripottelemaan lisää erilaisia siemeniä. Kun siemenet oli istutettu kumpareisiin, niiden päälle viriteltiin valkoista kangasta. Kangas oli melko ohutta, harsomaista, mutta se peitti maan hyvin. Se kiinnitettiin useimmiten kivillä kumpareiden ympärille. Jotkut käyttivät myös maata kiinittämiseen, mutta koska se sotki kangasta, sitä ei suosittu yleisesti. Kangasta ennen piti muistaa kastella istutetut siemenet. Toisilla oli jo isot kasvit istuttaa kumpareisiinsa, olivat hyvissä ajoin olleet matkassa ja kasvattaneet siemenet kotona reiluun kasvuun.




Palstalla kävi myös  vierailijoita. Niillä oli kaksi jalkaa ja siivet sekä terävä nokka. Iltaisin, kun maapläntiltä oli poistunut jokainen hakemaan lepoa koteihinsa, vierailijat kipittivät maapläntin halki, vieraillen useammalla palstalla kerrallaan. Joskus niitä onnisti ja sipulit olivat jääneet liian pinnalle, tosin maku niissä ei ollut niin hyvä kuin parhaissa siemenissä. Aamulla ihmisten palatessa palstalle saattoi kohdata näky, jossa suojaharsossa oli reikiä - vierailija oli käynyt. Joskus ihmisten täytyi käynnin jälkeen hakea kokonaan uusia siemeniä ja varjella palstaansa vielä paremmin. Jotkut keksivät palstan ympärille laitettuun naruun pujottaa CD-levyjä. Tuulessa kimaltaessaan ne pelottivat vierailijat tykkänään pois. Vain kaikista rohkein voisi uhmata niiden loistetta.

Fasaanipariskunta "valtakunnassaan"
Vierailija kävi..

Mutta nyt siirrymme eräälle tietylle pienelle palstalle, jossa on myös tohina  käynnissä. Maata on käännetty ja muutama kumparekin jo tehty. Kumpareita peittää tällä hetkellä valkoinen harsokangas. Se suojaa kumpareihin ripoteltuja siemeniä kylmiltä öiltä sekä vierailijoilta. Harsokangas on kiinnitetty maahan kivillä, ettei kangas lennä tuulen mukana. Kangas läpäisee vettä ja palstan emäntä kantaakin sitä pienestä maapläntin vieressä virtaavasta purosta kahdella sinisellä ja kahdella mustalla sangolla kastelua varten. Hänellä on vaaleanvihreä kastelukannu, jota saa lainata, kuten muitakin tarvikkeita. Pienellä palstalla on myös laakea musta laastilaatikko. Sitä on käytetty tavaroiden säilytykseen parvekeella, mutta nyt siihen on hyvä kantaa vettä kastelua odottamaan ja auringossa lämpiämään. Palstalla näkyy myös harava sekä lapio, talikko ja pieni puutarhatyökalu. Muutamia lavakauliksista tehtyjä kasvulaatikoita on palstan toisessa päässä. Niihin on tarkoitus kylvää myöhemmin avomaankurkkua sekä kesäkurpitsaa.


Kukkaloiston toivossa


Yllä harsotettu hernepenkki (naapurin puolella),
Pieni palsta on perustettu!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, luen niitä mielelläni!
Thanks for your comments!