Choose your language:

30 päivää, 30 omakuvaa


Lyösin todella mielenkiintoisen haasteen. Ottaa omakuva 30 päivän ajan 30 eri tavalla... Hmm... minä kun yleensä olen kameran takana, enkä edessä, enkä ollenkaan tykkää olla kuvattavana. Tehtävä ja kuvaus löytyy EMMON kotisivuilta: http://emmonsivut.blogspot.fi/search/label/30%2630


*****************************************
23#30 Nopeimmat junat







********************************************
22#30 Ravistettava ennen käyttöä 




**********************************************

21#30 Puujalkaiset 



Kuulematta sen kummemmin biisiä otin kuvan erään leirikeskuksen pihalla. Piti kokeilla lapsuuden huvia - onnistuuko vielä - onnistuihan se!



***********************************************
20 #30 Mitä tänne jää?




Niin - mitä tänne jää jälkeeni? Ehkä tämä blogi.


*****************************************
19#30 Levottomat jalat
http://emmonsivut.blogspot.fi/2013/09/19-levottomat-jalat-30.html






Levottomat jalat - varsinkin iltayöstä toisinaan levottomiksi äityvät pohkeet.. on nostettava jalat ylös ja jumpattava...


***************************************
18#30 Kuuntelija





*******************************************
17#30 Storytime






16#30 


***********************************************

15#30  Auta mua






Tumma  laulu, täynnä harmaata, sinistä ja kahlittuna olemista. En oikein päässyt selvyyteen, että oliko tyttö toivottomasti rakastunut johonkuhun, 3. pyörä vaunuissa vai kahlittuna mieheen, joka käyttää häntä vain hyväkseen?

Omassa elämässäni on ollut monia aikoja, jolloin en ole voinut muuta kuin kuiskata: "Auta mua". Usein olen huokaissut sen pimeään yöhön, puolivaloisaan aamuun tai illan hämärään.  Joskus sen on kuullut ihminen, joka on pystynyt auttamaan, usein vain yö.Vaatii uskallusta avautua ja pyytää toisen apua. Se on vaikeaa ainakin minulle. Siihen on pitänyt opetella (ja pitää opetella). On vaikeaa hyväksyä olevansa tarvitseva, tarvitsevansa toisten apua selvitäkseen. On ollut vaikeaa mennä leipäjonoon seisomaan, kärsimään se häpeä muiden mukana, ettei rahat riitä. On pitänyt juosta lääkärillä, käydä terapeutilla puhumassa, on joutunut olemaan kotona yksin, kun ei ole muuta jaksanut ja elämä on juossut ohi. On paljon asioita, joihin ihmisen apu ei yllä; yllättävä sairastuminen, potkut työpaikasta, läheisen menettäminen. Stressipisteet 100... huokaus: "Auta mua"


Lainaan tähän Kirjojen Kirjasta Psalmia 121, jakeet 1-8.  

"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti - mistä minulle tulee apu?
Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta. 
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku, eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi.
Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti. "

Minulle tulee tästä mieleen, että  Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja joka kykenee varjelemaan Israelia, Hän kykenee ja tahtoo varjella myös pientä ihmistä.  
Kyllä minä tiedä: kaikkea voi tapahtua kaikille.  Silti on turvallista, kun elämäni ei ole vain omissa käsissäni tai ympärillä olevien ihmisten varassa. On jotain suurempaa, johon voin turvata. Ja Hän ei torku, eikä nuku, eli näkee kaiken aikaa, missä mennään.. Rauha saattaa välillä olla vähän hankalasti saavutettavissa. Olen välillä hätääntynyt, pakokauhuinen ja peloissani tulevaisuudestani, huolissani rakkaista ihmisistäni, surullinen onnettomuuksista, sodista, naisten hyväksikäytöstä, firmojen loppumisesta, työttömyyden kasvusta, poliitikkojen hölmöilyistä. Kaikesta pahasta tässä maailmassa. 

Perustotuus kuitenkin on, että elämäni on Jeesuksen käsissä, ei minun. Siksi on turvallista huokaista:" Herra Jeesus, auta minua!" Ja siihen samaan:"Jeesus, auta minun blogini lukijoita siinä, missä he apua juuri nyt tarvitsevat. Kiitos, että kuulet, kiitos, että lohdutat, kiitos, että ilmestyt auttajana sinne, missä tarvitaan apua, rauhanruhtinaana sinne, missä tarvitaan rauhaa, parantajana sinne, missä tarvitaan terveyttä, lohduttajana sinne, missä tarvitaan syliä, opastajana sinne, missä tarvitaan neuvoja.. Jeesus, Sinun nimeesi minä turvaan. Amen". 







***********************************

14#30 Mother

Tämän päivän aihe löytyy: 






(Minusta karmea kappale ja kamala lainaus kuvassa heti alkuun..)

En pystynyt kuuntelemaan tätä kappaletta ensimmäisiä lauseita pidemmälle. Äitinä nyt haikailen omien aikuisten lasteni kotoa lähtöä - yhteiskuvaan päästään vain satunnaisesti. Omaa äitiäni kaipaan välillä kovasti. Hänen poismenostaan on jo 17 vuotta...olisi ihanaa, jos tyttärillä olisi mummut elossa, mutta...

Tässä viime viikonlopun otos minä ja esikoiseni :) Kuva kertonee enemmän kuin sanat!




***************************************

13#30 Koti  





***********************************

12#30 Veden alla 


12#30 http://emmonsivut.blogspot.fi/2013/09/12-veden-alla.html

Tämän 12. päivän teema on veden alla. Veden alla voi olla monella tavalla... suihkussa, uimassa, sateessa, lumisateessa, raesateessa, tihkusateessa...Jään alla...


Veden alla pelottaa hitsisti... Jospa kuitenkin uskaltais -
 - kasvot ylös, vaikka silmät kiinni..
Laulussa sukelletaan. En ole koskaan oppinut sukeltamaan. Joskus nuorena kokeilin sitä veljen uimalaseilla ja  snorkkelilla. Olikin mukava katsella kirkkaasta lammesta kaloja. Mutta sukeltamaan ei kuivan maan tyttö oppinut kuin aikuisena. Vieläkin pidän silmät tiukasti kiinni veden alla..

Olisi vapauttavaa uskaltaa...

Tunteissaan on välillä kuin veden alla. Tai jään. On paikallaan, ei pääse eteenpäin tunteestaan. Sitä tunnelmaa en osaa valokuvata, pitää odottaa talvea ja lunta.. Jos olisin jään alla, kasvot sivussa, hengissä, mutta jäässä, onko jää paksua vai saako sen rikki helposti, pääseekö sieltä pois, onko siellä happea??


**********************************************

11#30 Matkalla 





"Perillä" on tuolla edessämme jossain

Mennään, mutta ajetaan hiljempaa

Naapurikunnan naapurikunnassa olin tänään Kuvat ja värit voimaksi arkeen -kurssilla.
Kurssilla keskitytään väreihin, mitä ne kertovat meille, kuviin, millainen fiilis on tänään yms. ja lopuksi aina maalataan.
Tämä kuva on otettu autossa poislähtiessä kurssin jälkeen. Otin monta kuvaa, mutta valitsin tämän ensimmäisen. Mielestäni kasvot kertovat hämmennyksestä ja katse on vähän epätietoinen että poisko nyt pitäis lähteä...  Maalasin kysymysmerkkejä, monta merkillistä merkkiä matkassa tänään. Matkalla, mutta tällä hetkellä en oikein tiedä, minne?? Piirsin kuvaan myös kukin reunustetun polun, mutten ollut vielä astunut sille.. Kuvassa voi myös nähdä halutessaan yhden sijasta kaksi punaista ihmistä, ketä, siinäpä kysymys!


Matkalla, mutta minne?
"Perillä" on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa" - kuunnellaan, mihin, miksi ja milloin? Ollaan matkalla, jokainen oman itsensä kanssa. Minä mietin, millainen olen, mistä tulen ja minne oikein olen menossa?? No, lopullinen päämääräni on Taivaskoti, mutta tässä maallisessa majassa ja -paikassa on välillä menossa turhan monta kysymystä matkan suunnasta ja tarkoituksesta sekä matkakumppaneista.

Nyt kotona ei odota kuin kaloja, joten on mukavakin olla matkalla...


*******************************************************

10#30 Hyvä hetki

http://emmonsivut.blogspot.fi/2013/09/10-hyva-hetki.html







Otin digikuvavarastosta yhden kesäkuvan viime heinäkuulta. Se oli hyvä päivä, hauska, aurinkoinen, lämmin ja ystävällinen. Kävin ystäväni kanssa Pirkanmaalla tapaamassa hänen tuttuaan. Kaunis kartano, vanha tupa pihassa. Siinä on pidetty sisustustavarapuotia. Ystäväni otti kuvan minusta tavaroiden keskellä. Minä voisin kyllä pitää vanhojen aikojen sisustustavarapuotia. Olisiko sinulla sellaiseen myyjän paikka auki??

Kesäpäivänä vanhojen tavaroiden ympäröimänä

*********************************************************

9#30  Vaarallinen yllätys




****************************************************************

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

8#30 Sinisestä kankaasta




"Sinisestä pellistä on auto minulla...." Minä istun taivaansinisen auton ratissa ja huristelen milloin kaupungilla ja milloin maalla. Auto on rakkaani ja minä huristelen sillä luvan perästä ja usein Hän ostelee myös menovedet siihen, KIITOS, kultsi!


Kuvan on ottanut tyttäreni, jonka juuri olin kyydinnyt Ruurikkalan Kartanohotelliin Evijärvelle.


lauantai 7. syyskuuta 2013


7#30 Hän haluaa huussin



No mä haluun kyllä sen kasvimaan ja lammashaan, mutta huussi ja lampaat... kyllä kuivakäymälä tai vesivessa on paree... mä oon ihan tarpeeksi kykkiny huussis lapsena ja nuorena. Putkimies-isän lapsilla ei ollu huussia ku yläasteiäs!



Notta... kasvimaa mulla jo onkin, 4H-palstalla, mutta joka vuosi pitää perustaa uudelleen ja aina pitää lähteä omaa pihaa kauemmas....

Omalle parvekkeella halusin tänä kesänä pelargonioita, niitä kun eivät kirvat hävitä. Samalla muistelin mummolan pelargonioita, joita pidin hengissä isovanhempien kuoltua. Löysin Agrimarketista kukkineita taimia 1 e kpl! Ostin aluksi 5 ja sitten hain 4 lisää... joten olen nauttinut näiden kukkien loistosta koko kesän!

Hän haluaa punaisen tuvan ja kukkamaan...
Muistellen lapsuutta maalla ja pelargonioita mummon
ikkunalaudalla, omalla parvekkeella 9 pelargoniaa tänä kesänä!

**********************************************

6#30 Lattianraosta


6. päiväinen musiikki ja Emmon kuva ovat lattianraosta.




Minulle tuli tästä kyyneleet silmiin. Tunteet, joita koin ex-liitossa ennen eroa nousivat pintaan. Ex oli ajoittain mustasukkainen - riipaisi "onkohan nuo lapsetkaan minun"... Emme eronneet kevyesti. Meidän romantiikka loppui miehen mielen sairauteen ja alkoholiin, piti lähteä ennenkuin olisi terveys mennyt - se fyysinenkin! Ja samaan aikaan pyristelin kynnysmaton roolista ylös. Tunnelini johti ylöspäin, jossa vain näin valoa. Sieltä kurkottui käsi ja pääsin pinteestä. Jumalan ja lähimmäisten avulla sain muutettua pois siitä talosta ja meidän suhteesta, vapaana elämään. Ero on aina kipeä, enkä haluaisi kenenkään kokevan sitä, varsinkaan lasten.

Halusin kuvata itseni kiipeämässä tunnelista pois, koska tässäkin laulussa on toivo, laulajan äänessäkin kuuluva adrenaliini - minähän nousen täältä ja lähden - pulpautan itseni ulos hitaan kaivamisen ja kurkottamisen jälkeen. Tartun siihen minkä voin muuttaa, nousen vastustamaan pahaa ja väärää, toisen ja lasten jalkoihin polkemista ja juuttuneessa tilanteessa pysymistä. Eteenpäin - sano mummo lumessa!

Tähän tulee kuva, kunhan saan sen otettua...


Jälkikirjoitus: Ettei jäisi liian ahdistavaa kuvaa, niin elämässä on menty eteenpäin, ex on saanut jalkojaan maahan tukevasti eron jälkeen ja on raitistunut siinä määrin, että ollaan aika paljon tekemisissä. Jo aikuiset lapset ovat  yötä ja ovat melkein kuin lomalla isällään. Meillä on kohtalaiset välit, olemme joskus pohtineet eron syitä. Hän ei vain jaksanut perhe-elämää, koska sairastui. That´s it.

**********************************************

#5 Aamu

Oon ollut illanvirkku, aamun torkku, mutta tänä kesänä piirre on kääntynyt toisinpäin - klo 22 olen ihan tattis ja saatan nousta 5-6 aikaa ylös kahvin keittoon...



Kun silmäni mä auki saan ja kahvikupin nään mä ihan vieressäin, niin lämpimänä vasten on se minun
kämmentäin. Siihen mä jään ja vien niin hiljaa huulet kupillein, sanon Kulta Katriinain - mä näin tahdon olla vain...

**********************************************


#4 Lomalla viimeinkin


Laulu tuo mieleen etelän matkat, jotka ovat haaveena. Haaveina lähteä tyttöjen kanssa aurinkoon keskellä pimeintä ja kylmintä syksyä tai talvea. Syys-, Joulu- tai hiihtolomalla. Ei ole kuin siitä yhdestä kiinni - rahasta. Kai sitä nyt äkkilähtöön on varaa? - Ei ole. Olen ollut viimeiset 3 vuotta ajoittain sairaslomalla. Sairaslomalla viimeinkin... uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Mutta sairasloma ei ole lomaa omasta arjesta, pyykkivuorista, tiskivuorista, kauppakasseista, harrastuksiin viemisistä... se on vain lomaa työstä. Työstä, jota ei enää jaksanut, ei pystynyt. Nyt haluaisin palata siltä lomalta takaisin. Töihin. Harmi vaan, että nykyistä työkykäni vastaavaa työtä omasta työyhteisöstäni ei ehkä löydykään... silloin edelleen jää haaveeksi laulun etelän matkat, palaneet nahkat, feikkikorut, nahkatakit, kauppiaiden huutelut, huoleton aika, uuden paikan tuoma taika.

 LOMAMUISTO: Voisin ottaa ns. lomakuvan joen rannalta, jossa olen ollut "lomalla" sairaslomallani. Haluan kuitenkin muistella enemmän tyttäreni kanssa viettämääni mökkilomaa toissavuonna. Se oli vuoden 2012 ainut kuuma viikko täälläpäin Suomea ja me saimme viettää sen yhdessä mökillä - se oli huikeaa!! Mieleenpainuvin kokemus sillä lomalla oli tyttären fifteenleirin muistoksi saaman ristin putoaminen hirsisaunan lattianrakoon ja sen onkiminen sieltä. Onnistui ja tyttäreni hyppi riemusta! Mutta ei siinä kaikki - illalla tietysti saunottiin. Tämä oli meidän mökkimme sauna ja aivan järven rannassa, ainoastaan kapea rantakaistale erotti mökin ja veden. Sauna oli vanhahko, hirsirakenteinen ja harvalattiainen, maa paistoi lautojen lomasta. Vesi saunaan kannettiin järvestä sangoilla. Lämmin vesi tuli kiukaan vieressä olevasta lämmitysaltaasta (en tiedä, miksi sitä sanotaan kun kiukaassa on kiinni teräksinen tms. allas, jossa vesi kuumenee kiehuvaksi kiukaan lämmetessä ja josta kuuma vesi valutetaan hanaa pitkin pois.) Oli mukava saunoa vanhanaikaisesti pesuvadissa (meilläpäin "kooli") vettä pitäen ja siitä pesten. Saunassa ei ollut muuta valoa kuin luonnonvalo pienestä ikkunasta (sisälle ei nähnyt) ja kiukaan tulipesässä hehkuva tuli. Maalaisromanttista!

Seuraavasta tapahtumasta oli kyllä romantiikka kaukana: Olimme juuri nousseet uimasta takaisin saunan lauteille kun tyttäreni alkaa huutaa: - Äiti, äiti, mikä tuo on?!!! Iiiik, iiik - Ihan kaamean iso hämähäkki!! Apuaa - tee jotain!!" Kiljuminen kuului varmasti kilometrin päähän. Katsoin lattialle, mutta ilman silmälaseja näin vain hämärästi liikettä tummalla laudalla. Onneksi vettä oli kannettu monta sangollista järvestä saunan lauteille. Heittelin vettä tyttären osoittamaan suuntaan oven pieleen, jossa JOKIN liikkui. Jatkoin veden heittelemistä (siis napolla eli   )   kunnes lattialla ei kuulemma enää näkynyt mitään, SE JOKIN oli kai paennut tai pudonnut raosta maahan. Sen jälkeen suorastaan pompittiin lattian poikki uimaan ja tultiin hissuksiin katse visusti maassa takaisin. Loman jälkeen tarkastin ötökkäkirjasta SEN JONKIN ja huokaisin helpotuksesta, ettei minulla ollut ollut silmälaseja silloin... Suomen suurin hämähäkki, eli RANTAHÄMÄKKI oli ilmeisesti pesinyt saunan lattian alla ja olimme korua sorkkimalla häirinneet sitä pahemman kerran. Tyttären mukaan hämähäkki oli ollut tavallista pullukampi, joten ilmeisesti sillä oli noin 1000 pikkuhämähäkkiä mukana vatsapussissa......

 Tänä kesänä olen parinakin viikkona saanut vierailla tuttavieni kanssa heidän mökeillään. Minusta tuntuu kuitenkin eniten lomalta, kun saan olla omieni kanssa veden äärellä. Kuva on heinäkuulta suositun uimapaikan auringonottorinteeltä. Pyysin tytärtäni ottamaan kerrankin minustakin kuvan, kun niitä on niin vähän.

Lomalla viimeinkin!

***********************************************************

  #3 Täti Monica

Ja näin heiluu sulka ja sulka heiluu näin...

Tulin aamusta hyvälle tuulelle tästä laulusta. Onhan se komiaa kun täti lähtee hatussaan torille pilkettä silmäkulmassa! Hattu lainattu tyttären "kokoelmasta"..
***********************************************************

  2.9.  Toisen päivän teema 3 vuodenaikaa  


Anna Puun laulusta poimin sanat:

  • Rakastatko mua vielä silloin,
    kun lehteni on jo pudonneet?
    Kun hiukset ovat harmaat ja haalistuneet?
    Oot nähnyt jo kevään, on jälkeen sen

  • Kolme muuta vuodenaikaa
    Kolme muuta vuodenaikaa
    Kolme muuta
    ....
    kevät on vain yksi, on jälkeen sen

    Kolme muuta vuodenaikaa
    Kolme muuta vuodenaikaa
    Kolme muuta

    Pysähdyin miettimään omaa(kin) ajatusta menneestä nuoruudesta, voimasta ja terveydestä, kauneudesta. Millainen omakuvani onkaan? Olen tullut siihen ikään, johon maailma tarjoaa kauneusleikkauksia, kosmeettista korjausta, laseria, voiteita, täsmäapua, anti-Age aineita ym. ulkonaisen ihmisen nuoruuden lähteitä. 
Olen nähnyt jo kevään, silloin opiskelin, rakastuin, podin sydänsuruja, opin, riemuitsin, uskoin, toivoin, hyppäsin uuteen, olin rohkea, itsenäistyin, lensin omin siivin, olin sinisilmäinen ja naiivi, uskoin kaikesta ja kaikista hyvää, petyin, aloin uudelleen, etsin tietäni, rakastuin taas, menin naimisiin, muutin ja muutuin. 

Olen nähnyt kesän: synnytin uutta, sain kaksi suloista tytärtä. Minä kylvin, kastelin, kasvatin, opetin, rukoilin, väsyin, nukuin huonoja öitä, lihoin, laihduin, riitelin, sovin, sovittelin, kuljin harrastuksissa, kuoroharkoissa, esityksissä, kannoin kannelta, lasta, klarinettia, koulureppuja, ruokaa kaksin käsin, lasten tunteita, unileluja, satukirjoja, piirrustuksia, sain hymyjä, itkuja, nauruja, hieroin kasvukipuja, kipeitä jalkoja, laastaroin otsaa, käsiä, jalkoja, sydämiä. Puhalsin pipin pois, sammutin janon, nälän, pissitin, pyyhin, leikitin, keitin, paistoin, siivosin, pyykkäsin...
kävin töissä, annoin rahaa, riitelin teinin kanssa, laitoin rajoja, rikoin rajoja, pyysin anteeksi, annoin anteeksi, annoin tilaa, annoin lähteä. itkin, murehdin, teeskelin etten tiennyt vaikka tiesin, lohdutin sydänsuruissa, tein omenapiirakkaa, lasagnea, rahkaa, muussia ja sämpylöitä. Tein ruokalistoja, työlistoja, työvuorolistoja. Toimin taksina, ambulanssinkuljettajana, sairaanhoitajana, kirjastotätinä, kokkina, leipurina, kondiittoorina, askartelunohjaajana, muuttomiehenä, kriitikkona, opettajana, siivoojana, ompelijana, esimerkkinä. Yhdellä sanalla ilmaistuna: olin ja olen ÄITI. Se oli uuden syntymisen ja kasvun aikaa.

Tuli syksy, kolmas vuodenaika. Mutta.. yritän pitää kiinni kesästä, pitkistä kuulaista öistä, lämpimistä päivistä, auringonsäteistä...

Turhaan. Aika on mennyt, olen kypsynyt ulkoa, olen kypsynyt sisältä. Linnut ovat lentäneet pesästä. Olen jälleen yksin. Kesän kääntyessä syksyyn olen vanhentunut, rypistynyt, uupunut, väsynyt, kokenut, itkenyt, surrut, masentunut, surrut mennyttä, itkenyt nykyistä, paennut tulevaa, pelännyt uutta, tiennyt sen silti tulevan.

Olen myös toipunut, noussut jälleen, löytänyt värit, löytänyt itseäni enemmän, luopunut vanhasta, löytänyt uutta, lähtenyt eteenpäin... päätän: annan talven odottaa ja nautin syksyn väreistä, annan myrskyn viedä vanhat rippeet, annan tuulen ujeltaa, sateen piiskata ryppyjäni, aistin vahvat maan tuoksut, otan vastaan, uskon, toivon, tunnen ja elän tässä ja nyt!!



**********************************************************

 Otetaanpa haaste vastaan... 1.9. Jäi kuvaamatta - muutin tyttären tavarat Jyväskylään, siivottiin vanha asunto ja järjesteltiin uusi.

2 kommenttia:

  1. Aivan huikean hieno teksti sinulla tuohon kakkos-haasteeseen. Kosketti todella ja niin hyvin olet koostanut siihen äitiyden. Minä selkeästi elän alkukesää :). Kiitos tästä postauksesta, teit vaikutuksen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja Hyvää alkukesää LInda :)Sitä kaipaa syksyllä (huokaus). Mietin pitkään, jaanko tekstin vai jätänkö vain omaan tietooni, mutta uskaltauduin jakamaan, kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi, luen niitä mielelläni!
Thanks for your comments!